En saa nykyisellä tietokoneellani päivitettyä kuvia koneelle. Minun pitäisi polttaa ne cd:lle toisella koneella ja sitten poimia cd:ltä tällä koneella, ja siinä on kiireiselle kotiäidille (!) liian monta työvaihetta. Ja huomaan, että valokuvat ja kuvaaminen ovat blogissani tärkeintä, minulle.

Mutta kerrottakoon nyt taas lyhyesti, mitä meille kuuluu.

- Mopo karkasi käsistä siinä vaiheessa kun sai suunnitella kevään puutarhahommia ja tilailla siemeniä. Nyt kun on toukokuu ja toiminnan aika, minun tekisi vain mieleni lukea kirjaa. Mihin laitan myskimalvat, salkoruusut ja muutamat salaattilajikkeet? Onneksi äiti tuli laittamaan vähän potkua pihahommiin.

- Virkkaan isoäidinruutuja. Tein jo Liisukalle kaulahuivin, nyt palasten väreinä ovat turkoosi, petrooli ja vadelma. Niistä toivoakseni valmistuu vähintään tyyny lasten tulevaan huoneeseen.

- Remontti edistyy hitaanlaisesti. Yläkerran vessan ja kylpyhuoneen lattiat valettiin jo jokunen aika sitten. Lasten huoneen seinät ovat valmiit, turkoosi maalipönttö odottaa kokeilua. Yhdet maalaustalkoot, ja saisimme jo kantaa yläkertaan sängyt. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

- Olimme viikon lomalla Saksassa kavereiden luona. Lomailu on ihanaa, ja huomasin pitäväni Saksasta.

- Kotiäitinä olo on työläämpää nyt kuin vuosi sitten. Syksyllä lähestyvä työhönpaluu ei ole enää maailman kamalin ajatus.

- Luen dekkaria. Toukokuu on lukukuukausi.

- Huomenna istun bussiin moneksi tunniksi, vain minä itse. Se tuntuu hyvältä.

Lista

- Kylvä tomaatinsiemenet ja muut
- Tee lasten valokuva-albumit
- Ompele tunika, uimahallikassi, essu X 2, tilkkupeitto, hernepussit
- Hoitele korjausompelut
- Valitse laatat yläkerran vessaan (tai oikeastaan vain väri, laatat ovat kuusikulmaiset perinteiset)
- Kudo loppuun aloitetut huivit
- Suunnittele ruokalista edes vähintään kolmeksi päiväksi
- Siivoa rojuläjät
- Huoh
- Ei
- Ehdi
- Ottaa
- Kuvia
- Kevät
- Pökerryttää

Kauan kaivattu

Meillä tehdään lähes kaikki ruuat puuhellalla. Olisi hirveää luopua siitä, kun on opetellut käyttämään. Talvella, ja erityisesti tänä talvena, myös lämmön merkitys on suuri. Aamulla askeleet vievät suoraan hellan ääreen.

Tämä pieni kirppikseltä löytynyt keltainen as(t)ia täyttää monta toivetta. Kaksi tärkeintä ovat:

1. Voisula
2. Sunnuntaifiilis aamukahville eli lämmitetty maito.

Nyt ei enää tarvitse liata pienintä, mutta tarkoituksiin liian suurta kattilaa. Ja keväthän on keltainen, vuosi vuoden jälkeen.

Taitava

Olemme saaneet mahtavan lahjan. Ystävä, kolmen lapsen äiti, on taitava ihan kaikessa mihin ryhtyy. Paitavanhukset, mekot ja muut vanhat kankaat hän oli taikonut tilkkupeitoksi, jonka talo itse asiassa muistuttaa vähän meidän taloamme.



Ihan käsittämätöntä taitavuutta.
(Huomatkaa tyttölapsen asu: ballerinapuku, tämän hetken suosikkivaate.)



Oma vanha nalleni on pukeutunut siniseen villatakkiin, josta unohtuivat kaula-aukon kavennukset kokonaan. Lapsi ei sitä onneksi tiedä, ja napitus onnistuu ilmankin. Äitieläjä on tyytyväinen, että sai takin valmiiksi ja keksi nappikoristeet.

Satutalvi

Satumetsä, talviaurinko, kimmeltävät hanget. Tulet pönttöuunissa aamua iltaa. Puiden kantoa. Punaisia poskia, lyhyitä ulkoiluja.

Joulukästöitä

Ketään muuta ei varmaankaan enää kiinnosta joulu. Minä vähän vastahakoisesti riisuin koristeet. Vein vielä tämän vuoden puolella pihakuuseen valot, ne kun vasta tuolloin löytyivät jonkin tavarakasan alta. Toisaalta tekee mieli vielä nauttia rauhasta ja venyvistä aamuista, toisaalta rutiineihin palaaminen tuntuu hyvältä.

Tänä jouluna olin tyytyväinen joulupukin maltilliseen linjaan. Leluja on joka paikka täynnä, ihanaa kun niitä ei tullut kovin paljon lisää. Yritin tehdä itse niin paljon kuin mahdollista, mutta viime tippaanhan ne kaikki jäivät.



Pikkupojalle syntyi kuitenkin apina. En ole ikinä virkannut mitään näin isoa, olen ihan tyytyväinen että sain valmiiksi. Seuraavasta versiosta jätän raidat kokonaan pois.



Rakas hoitotätini on virkannut minulle monta sydänjoululiinaa, jotka kuitenkin jäävät käyttämättä. Niistä tuli hyvä karkkikätkö, ja tämä menisi käsilaukustakin.



Hurahdin täysin näihin pitsikukkasiin, kun pääsin kerran kokeilemaan. Yksi vyyhti lampaanvillaa kului täysin. Koristelimme alakerran joulukuusen näillä. Tykästyin kovasti tähän hopeavalkeaan paperinaruun, mutta en saanut sitä mistään enää ennen joulua.



Teimme mummoille ja kummeille kasseja. Sopivan nopeaa käsityöläisyyttä minulle: ruokakaupan kangaskassi 60 senttiä, lasten joulukorttikuvasta mustavalkokopio silitetään kankaaseen. Kokeilin yhden kuvan vanhaan pitsireunaiseen tyynyliinaan, ja ihan kiva tuli.

Tämä on juuri yksi niistä venyvistä aamuista: yöpuku päällä, tukka takussa, rakkain joululahja nimeltä Pentti sylissä. Kuva on huono, sori.

Ennen joulua

Askel on kevyt elämän ensimmäisen joulujuhlan jälkeen. Joulukuvaelmassa hän oli enkeli. Äiti kyynelehti yllättävän vähän.



Kesken joulusiivouksen hän muistaa, että kalenteri on "avaamatta".




Joulukuusta hakemassa.



Yksi kuusi koristellaan yläkertaan tulevaan takkahuoneeseen. Sen lattia valmistui samana päivänä. Illalla pikkuveli oppii kävelemään.